Koukkuneulonta - neulottu lopputulos virkkaamalla?
Veronika Hugin
Koukkuneulonta - Spiraalisukkia ja muita asusteita uudella tavalla esittelee uuden
tekniikan, koukkuneulonnan. Suomenkielinen kirja on yhteispainos kolmesta alunperin saksaksi
vuosina 2014-2015 julkaistusta kirjasesta.
Kirjan takakannessa selitetään, että koukkuneulonnan englanninkielinen termi knooking muodostuu sanoista knit ja hook. Työvälineenä on virkkuukoukkua muistuttava erityinen koukku, mutta valmis työ näyttää neulotulta. Kirja on jaettu kolmeen lukuun, selvästikin kolmen alkuperäisteoksen mukaan. Ensimmäisen luvun alussa on tekniikkaosio koukkuneulonnasta sekä virkkauksesta. Luvun ohjeet ovat lähinnä asusteita ja vauvaneuleita. Toinen luku alkaa sukkiin keskittyvällä tekniikkaosiolla, ja kolmas luku vielä erillisellä lisäoppiosiolla sukkien koukkuneulomisesta. Sekä luvussa kaksi että kolme on vain sukkaohjeita.
Kirjassa käytetyt koukkuneulonnan termit ovat lähinnä samoja kuin neuleohjeissa. Virkkaustermeistä käytössä on muutama. Kirjassa ei kerrota tekniikan historiasta, mutta ainakin omasta mielestäni koukkuneulonta vaikuttaa olevan läheisintä sukua koukkuamiselle, jolla myös voidaan saada aikaan neulottua muistuttavaa pintaa.
Koukkuneulomiseen tarvitaan erityinen koukku jonka päässä on silmä apulankaa varten. Työvälineen hankkiminen voi hidastaa uuden tekniikan kokeilemista, sillä koukkuja ei löydä jokaisesta lankakaupasta. Kirjassa ei ole mainintaa ostopaikoista tai koukkujen valmistajista.
Tekniikkaosio on luonnollisesti tärkeässä asemassa tällaisessa uutta tekniikkaa esittelevässä teoksessa. Kirjan kaikki tekniikkaosiot on kuvitettu valokuvilla työvaiheista. Kuvissa on näkyvillä koukku, työ ja apulanka, mutta ei käsiä. Näin työvaihe on ehkä helpompi nähdä, mutta toisaalta virkkuukoukkuun tottumattoman voi olla vaikea löytää oikeanlaista otetta koukusta.
Ohjeiden kohdalla kirjasta huomaa selvästi, että se on alunperin julkaistu osissa. Ensimmäisen luvun ohjeissa langasta on kerrottu vain pääasiallinen materiaali (esimerkiksi "villasekoitelanka"), mutta ei tarkkaa koostumusta tai valmistajaa. Lukujen kaksi ja kolme ohjeissa käytettyjen lankojen tiedot on kerrottu. Lisäksi ensimmäisen ja toisen luvun ohjeissa koot on annettu, kolmannen ohjeissa ei.
Kaikista ohjeista on ainakin yksi (iso) kuva. Osassa ensimmäisen luvun ohjeista on lisäksi pienempiä kuvia. Toisen luvun kuvat ovat hyvin pelkistettyjä kuvia sukasta jalassa valkoisella taustalla, kun taas kolmannessa luvussa kuvissa on taustat ja rekvisiittaa.
Kokeilin itse koukkuneulontaa kirjan tekniikkaosioiden pohjalta ensimmäistä kertaa. Varsinkin apulangan käyttö tuntui aluksi hankalalta, koska se tuntui olevan tiellä koko ajan. Sinänsä tekniikka ei tuntunut kovin vaikealta. Olen kokeillut myös koukkuamista ja päädyin pitelemään koukkuneulontakoukkua kädessä samalla tavalla kuin pidän koukkuamiskoukkua.
Kuten kirjan takakannessa mainostetaan, koukkuneulomisella todella saa aikaan aivan neulotulta näyttäviä silmukoita. Kirjan asuste- ja vauvaohjeet ovat melko yksinkertaisia, mutta sukkaohjeissa on niin palmikoita kuin pitsiäkin, monen värin käyttöä sekä patenttineuletta. En kuitenkaan ole varma, vaivautuisinko opettelemaan uuden tavan saada aikaan palmikkosukat, kun voin vain neuloa ne. Kuvittelisinkin että kirjan kohderyhmänä ovat pääasiassa virkkaajat, joille koukku työvälineenä on tuttu, mutta jotka eivät halua neuloa.
Veronika Hug: Koukkuneulonta - Spiraalisukkia ja muita asusteita uudella tavalla Suomennos: Sanni Hyytiä Minerva Kustannus Oy, 2015 ISBN 978-952-312-172-0