Tuin turinat

Pimenevät illat ja kylmenevä ilma nostavat halun käpertyä neulomaan sohvan nurkkaan teemukin kera. Jotkut sanovat, etteivät neulo kesällä villaa, ja toiset saavat virkkausinnostuksen kesällä kuumien ilmojen myötä. Itse neulon villaa läpi vuoden, mutta kyllä se lämpimien neuleiden kaipuu nousee mieleen ilmojen kylmetessä. Huomaan, että kaipaan väriä elämään ja kaivan lankakaapista esiin iloisia, kirkkaita värejä. Saan ajoittaisia puuskia neuloa myös kirjoneuletta, vaihtelevalla menestyksellä, sillä se ei ole ominta alaani. Silti haaveilen useammastakin kirjoneuleesta, jopa paidasta.

Tänä syksynä olen tehnyt monia uusia asioita, kuten neulonut pyörönä virolaista villalankaa neuletakiksi ja sitten leikannut neuleen auki. Kohta voin kääriytyä iloisen keltaiseen neuletakkiin sinne sohvannurkkaan neulomaan uusia neuleita. Nykyinen asuntomme on ihana, mutta ainakaan tällä hetkellä taloyhtiössä ei lämmitetä lainkaan päivisin, mikä tarkoittaa, että päivällä saa pukeutua useampaankin villakerrokseen. Olenkin ollut useita päiviä sohvalla kääriytyneenä vaimon virkkaamaan isoon Puro-peittoon ja juonut teetä, jotta pysyisin lämpimänä. Muutamana päivänä jopa myssy päässä.

Olen huomannut, että täysivillainen sukka lämmittää eri tavalla kuin vahvistetusta sukkalangasta tehdyt sukat. Ostin kesällä vierailureissullani Stentorpin lammastilalle vyyhdin suomenlampaan villalankaa, josta on tulossa itselleni tossuset. Kaapissa on myös muita kotimaisten pikkutilojen villalankoja, joita katselen nyt aivan eri silmin kuin ennen. Ehkä teenkin niistä sukkia ja tossuja, sillä laminaattilattia on huomattavasti kylmempi kuin muovimatto.

Vuosikymmeniä meidän suvun sukitti isäni äiti. Hän sukitti välillä myös äidinkin puolen sukua, kun siellä ei ollut sukanneulojaa. Sittemmin vastuu on siirtynyt minulle, mutta tänä syksynä mamma on ottanut taas puikot käsiinsä ja suorastaan tehtaillut sukkia. On ehkä parasta istuskella siellä kahvikupposen äärellä, puikot käsissä ja keskustella kutomisesta (mamma ehdottomasti kutoo). Muistella menneitä neuleita, menneitä malleja ja lankoja. Katsoa, miten minut neulomaan opettanut isoäitini hämmästelee neulomiani sukkia, kehuu, kuinka kauniita ne ovat ja väittää, ettei osaisi itse enää moisia tehdä. Mutta enhän minäkään osaisi, ellei hän olisi minua opettanut aikoinaan. Näistä asioista on tehty hyvät syysillat ja talvipäivät.