Rakasta lankaasi - sulje se pussiin

Se voi tulla vastaan melkeinpä missä vain. Jonakin aamuna huomaat sen kynnyksellä tai kylpyhuoneessa. Kaivaessasi kaapin alimmasta laatikosta villapaitaa kesän jäljiltä, saatat pelästyttää naapurit kiljahduksella. Pahinta on, jos löydät sen lankalaatikostasi: todisteen tekstiilituholaisista.

Tunne vihollisesi

Turkiskuoriaisia esiintyy Suomessa useampaa alalajia. Yleisin ja kenties inhottavin on vyöturkiskuoriainen (Attagenus woodroffei). Se on noin puolisenttinen, soikea ja ruskea koppakuoriainen, jonka tunnistaa selässä olevasta vaaleammasta sahalaitakuviosta. Joillakin yksilöillä tuo kellertävä kuvio voi olla epäselvä ja vaikeammin tunnistettavissa. Aikuinen kuoriainen on tiheän karvan peittämä, mutta sitä on paljaalla silmällä vaikea havaita. Kuoriaisen raajat ovat hennot ja huomaamattomat. Kuoriaisella on myös lyhyet ja rihmamaiset tuntosarvet.

Kuoriaisen toukka, joka siis suorittaa tuhoamistyön, on noin 5-8 millimetriä pitkä, taaksepäin suippeneva ja sen takapäässä on eräänlainen piikkitupsu. Kuten kuoriainen, myös toukka on ruskea. Toukka näyttää raidalliselta ja kääriytyy rullalle koskettaessa. Sen kova panssari on vaikea murtaa, ja vaatiikin voimaa nitistyäkseen.

Vyöturkiskuoriaisen ohella esiintyy myös kokonaan ruskeanväristä ruskeaturkiskuoriaista (Attagenus smirnowi), jonka elintavoista ei toistaiseksi tiedetä paljoakaan.

Vyöturkiskuoriaista hieman harmittomampi on pilkkuturkiskuoriainen (Attagenus pellio). Aikuinen kuoriainen on samankokoinen kuin vyöturkiskuoriainenkin, mutta väritykseltään musta. Tuholaisen tunnistaa selän kolmesta vaaleasta pilkusta. Toukka on vyöturkiskuoriaisen toukkaa hieman isompi, suippeneva ja karvainen. Hännän tupsu on myös hieman lyhyempi.

Riesaa aiheuttavat myös vaatekoit (Tineola bisseliella), jotka ovat nykyään harvinaisia. Ne ovat yksivärisiä, kellanruskeita ja kiiltäviä, ja niillä on ruskea pää. Muista vähemmän harmia aiheuttavista koilajeista ne erottaa nimenomaan yksivärisyydestään, sillä muilla lajeilla on yleensä etusiivissä keskipisteet. Vaatekoin lento on pyörivää. Sen toukka on noin reilun sentin mittainen ja se elää roskista ja kuiduista kyhätyssä putkessa. Koilla on huomattavasti enemmän sukupolvia vuodessa, kuin tuholaiskuoriaisilla. Ne hävitetään vaatteista pesulla, langoista pakastamalla.

Missä ne piileksivät?

Kuoriaisista pilkkuturkiskuoriainen on Suomessa luonnonvarainen, ja voi pesiä esimerkiksi linnunpesissä. Uusi sukupolvi syntyy vain kerran vuodessa, mikä helpottaa hieman tuholaisten torjuntaa. Vyöturkiskuoriainen puolestaan on kotoisin trooppisen tai subtrooppisen ilmaston maista. Lajin tarkkaa alkuperää ei tunneta, mutta alkuperämaaksi on epäilty esimerkiksi Intiaa. Suomessa ensimmäiset havainnot ovat 1960-luvulta.

Vyöturkiskuoriainen lisääntyy vain lämpimissä tiloissa, ja vuodessa kehittyy kaksi sukupolvea, joidenkin lähteiden mukaan kuitenkin jopa 3-4 sukupolvea. Vaihtelevat käsitykset voivat kertoa lajin mystisyydestä: emme tunne sen alkuperää tai elintapoja tarpeeksi hyvin.

Vyöturkiskuoriainen lymyilee etenkin lattialistoissa ja kynnysten väleissä, joten huolellinen imurointi näistä paikoista on paikallaan. Siinä missä toukka mussuttaa tyytyväisenä kaikkea huonepölystä eläinkuituihin, aikuinen kuoriainen tuntuu paastoavan ja elävän lähinnä satunnaisella valoravinnolla. Niiden sanotaan hakeutuvan mielellään valoon, minkä vuoksi erityisesti ikkunalautoja kannattaa tarkkailla. Kuoriainen kuitenkin suosii munimispaikkoinaan ahtaita ja pimeitä paikkoja, joissa toukille on tarjolla ravintoa. Vaatekaapin villapaitahylly onkin kuoriaisille kuin piparkakkutalo. Korkea lämpötila edesauttaa munien kuoriutumista, kun taas alle 15 celsiusasteessa munien kehittyminen pysähtyy. Kehitys toukasta aikuiseksi kestää 3-20 kuukautta.

Onko ydinpommi ainoa keino?

Alueet, joissa kuoriaisen kuoria, toukkia tai aikuisia kuoriaisia on havaittu, tulee myrkyttää. Kerrostaloissa torjunta on vaikeaa, lähes mahdotonta suorittaa yksittäisen asukkaan toimesta. Siksi havainnoista onkin syytä ilmoittaa välittömästi isännöitsijälle. Mikäli on epävarma löytämänsä ötökän identiteetistä, tarjoavat useimmat kaupungit tuhoeläinten tunnistuspalvelua. Esimerkiksi Helsingissä kuoriaisen voi viedä lasipurkissa ympäristökeskukseen tunnistettavaksi. Lisätietoja kannattaa hakea esimerkiksi oman asuinkuntansa internetsivuilta.

Jos kyseessä on tosiaan turkiskuoriainen, ammattitorjujien tulisi myrkyttää koko talo, sillä kuoriaiset leviävät muun muassa talon hormeja pitkin asunnosta toiseen. Koskaan ei silti voida tietää, ovatko kaikki kuoriaiset tai niiden munat lopullisesti tuhottu.

Vaikka tuholaisista ei olisikaan havaintoja, eläinkuituja omistavan neulojan kannattaa suojata aarteensa. Tuholaishyönteisiä tai niiden munia voi kulkeutua kotiin erilaisista paikoista. Erityistä varovaisuutta vaatii kirpputorilangan tai -vaatteiden ostaminen. Päältä päin langoista ei välttämättä huomaa, jos vyyhti tai kerä on turkiskuoriaisen valtaama: kuoriainen on voinut laskea siihen munansa, tai sitten toukka on kerän uumenissa pureksimassa lankaa poikki.

Toisen käden langat kannattaakin varmuuden vuoksi viedä saunaan tai paistaa uunissa: vähintään 60-80 asteen kuumuus kahden tunnin ajan pitäisi tappaa kuoriaiset. Kuumuuden pitää kuitenkin päästä tasaisesti koko vyyhtiin tai kerään, joten langat eivät saa olla liian tiiviisti. Saunottaessa riskin muodostaa myös mahdollisten aikuisten kuoriaisten pakeneminen kuumuutta muualle asuntoon. Kuumuuden lisäksi langat voi myös pakastaa. -20 asteen pakastus viikon ajan pitäisi tappaa niin munat, toukat kuin aikuiset kuoriaisetkin. Tosin joidenkin lähteiden mukaan kuoriaisen munat eivät tuhoutuisi vain yhdellä pakastuksella.

Tuholaisen jäljistä puhtaat langat kannattaa pakata tiiviisti niin, etteivät talossa mahdollisesti majailevat laittomat asukit pääse niihin käsiksi. Toiset suosivat tiiviitä muovilaatikoita, mutta allekirjoittanut vannoo silti tiiviiden, suljettavien muovipussien nimeen. Tällaisista tunnetuimpia ovat joka kaupasta saatavat Minigrip-pussit, joita löytyy monessa koossa puolesta neljään litraan asti. Edullisempia vaihtoehtoja ovat usein kauppojen oman merkin alla myytävät uudelleensuljettavat pussit. Nykyään myös huonekalujätti Ikeassa myydään kaksinkertaisella sulkumekanismilla varustettuja muovipusseja varsin huokeaan hintaan.

Massiivisemmille lankavarastoille löytyy isompia tilansäästöpusseja, jotka voi tyhjentää ylimääräisestä ilmasta rullaamalla tai pölynimurilla. Näitä myydään isommissa kodinhoitotuotteita myyvissä marketeissa. Tuholaiseläimien lisäksi tiivis muovi suojaa aarteitasi myös pölyltä ja mahdollisilta lemmikkien karvoilta.

Tuholaisia voi yrittää myös hämätä punaseetripuun palasilla tai punaseetriöljyllä. Sen on tarkoitus peittää villanhaju, jotta kuoriaiset eivät löydä sen luo. Punaseetri ei siis varsinaisesti torju ötököitä, mutta on toki oiva lisäapu taistelussa tekstiiliterroristeja vastaan. Punaseetripuuta myydään ainakin ekokaupoissa. Tuotteita on aina palloista henkareihin ripustettaviin paloihin ja renkaisiin saakka.

Puisten palojen tuoksu haalistuu ajan myötä, joten niitä kannattaa silloin tällöin hioa tehon säilymisen vuoksi. Punaseetriöljyllä voi kastella esimerkiksi kankaanpalasen ja sujauttaa sen laatikkoon tai lankapussiin.

Muista hengittää, älä panikoi

Moni neuloja ei tiedä mitään raivostuttavampaa, ärsyttävämpää tai ällöttävämpää, kuin todisteet turkiskuoriaisesta. Siinä missä satunnaiseen hämähäkkiin tai kärpäseen suhtautuu arkipäiväisesti joskin hieman ärtyneesti, nostattaa yksikin turkiskuoriainen pintaan aggressiot. Tämä on ymmärrettävää, sillä kukapa ei olisi rakkaista langoistaan huolissaan - puhumattakaan valmiista neuleista. Turkiskuoriaiset ovat kuitenkin etenkin vanhoissa taloissa hyvin yleinen ongelma. Mikäli mielii asua vanhassa talossa, on parempi hyväksyä se tosiasia, ettei varmuutta näiden pienten pirulaisten tuhoamisesta ole. Kuoriaiskantaa voi silti yrittää karsia, eikä uusia sukupolviakaan synny kovin usein. Siivoamalla, suojaamalla ja sisulla selviää pitkälle.

Lähteet:
Rohmut ja Riesat. Tuhohyönteisten tunnistusopas. Toim. Outi Nummi. Suomen museoliiton julkaisuja 55. Helsinki, 2005
Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen www-sivut
Tampereen kaupungin www-sivut