Ulla 02/11

Ullan neulojaesittelyt: Heidi Lindroos

Ullan neulojaesittelysarjassa on tällä kertaa vuorossa Heidi Lindroos, alias adelheid, joka suunnitteli kesänumeroon kaksi upeaa neuletta. Heidi on kolmikymppinen innokas käsityöharrastaja Turusta. Neulesuunnittelun ja leipätyön ohella hän ompelee sivutoimisesti tilaustöitä ja kokeilee mielellään kaikkea uutta. Heidin käsityöt eivät rajoitu pelkästään tekstiileihin. Hänen viimeisin aluevaltauksensa on talvella käyty keramiikkakurssi.

Heidi aloitti aktiivisen neulomisen ja bloginsa opiskelujen jälkeen vuoden 2006 tienoilla, vaikka oli toki neulonut myös sitä ennen.

— Opiskelin yhteensä 7,5 vuotta vaatetusalaa, jolloin ainoastaan jokunen kurssi käsitti neulomista koneella.

Opiskeluaika oli kiireistä ja Heidi keskittyi silloin lähinnä ompeluun ja vaatesuunnitteluun. Vaatetusalan artenomiksi valmistuttuaan Heidille jäi aikaa myös neulomiselle, mistä osoituksena esimerkiksi Ullassa 3/2007 ilmestynyt miehen Skepp-o-hoj -neulepaita. Neulekoneopintojakaan Heidi ei jättänyt vain muutamaan kurssiin, vaan jatkoi aiheeseen perehtymistä erikoistumisopintojen parissa.

Heidi kertoo, ettei osaa neuloa valmiista ohjeista.

— Se ensimmäinen itse tikuteltu villapaitakin yläasteella oli ihan hatusta revitty.

Jos Heidi joskus neuloo ohjeesta, muokkaa hän aina jotakin kohtaa, esimerkiksi mallikertojen toistomääriä tai hihojen pituutta. Opiskelujen jälkeen neulojan aktiiviuran alkaessa hän alkoi kirjoittaa ylös käyttämiään mittoja ja silmukkamääriä, joiden perusteella neuleohjeiden kirjoittaminen oli mahdollista. Inspiraation neuleisiinsa Heidi voi saada mistä tahansa.

— Voin nähdä lautaseinissä ja -aidoissa erilaisia joustinneuleita; esimerkiksi vanhempieni talon seinässä on ihan selvää 1 o, 3 n -joustinneuletta.

Palmikkokuvioiden inspiraationlähteitä ovat olleet mm. renkaanjäljet lumessa ja kettinki, josta syntynyttä palmikkoa voi ihastella Heidin Dude & Dudette-sukissa.

— Itse suunnittelutyö lähtee siitä, että testaan mallitilkuilla miten saan erilaisia pintoja ja kuvioita muunnettua neulottaviksi.

Naisten neuleita Heidi suunnittelee omat mitat lähtökohtanaan, ja miesten neuleissa hän lainaa veljeään mallinukeksi.

Koska Heidi ei juurikaan neulo ohjeista, ei hänellä ole varsinaisesti suosikkisuunnittelijoita. Hän arvostaa silti erityisesti viime aikoina menestyneitä suomalaisia neulesuunnittelijoita, kuten esimerkiksi Mari Muinonen, Suvi Simola, Ilona Korhonen, Jenni Österman, Tuulia Salmela ja Veera Välimäki.

Lempimateriaaleikseen Heidi mainitsee luonnonkuidut, etenkin villan. Hän on oppinut ns. kantapään kautta, etteivät muovilangat sovi hänelle. Ajan kuluessa langat ovat vaihtuneet yhä ohuempiin ja ohuempiin. Nykyään Heidi neulookin eniten ohuita sukkalankoja 2–3 mm puikoilla.

Suunnittelijaa kiehtoo kolmiulotteiset pinnat neuleissa, olivat ne sitten palmikoita tai vain oikeilla ja nurjilla silmukoilla muodostettuja kuvioita.

— Ideaalia on, kun neulepinnassa tapahtuu jotain niin, että sen tuntee sormissaan, kun silittää valmiin neuleen pintaa.

Heidi neuloo niin pieniä kuin suuriakin töitä, riippuen fiiliksestä. Viime vuosi oli selvästi sukkien aikaa, kun taas tänä vuonna hän on neulonut enimmäkseen isompia töitä, kuten takkeja ja puseroita.

Neulesuunnittelijan työvälineinä toimivat pääasiassa tavalliset puikot, virkkuukoukku, hakaneulat, kynä, paperia ja taskulaskin. Viime aikoina Heidi on käyttänyt myös silmukkamerkkejä huomattuaan niiden helpottavan jonkin verran neulomista. Ne osoittautuivat kätevämmiksi kuin hänen aiemmin silmukka- ja kerrosmerkkeinä käyttämänsä hakaneulat. Heidin oiva kierrätysniksi neulojille on hyödyntää vanhojen ja kulahtaneiden rintaliivien rinkuloita silmukkamerkkeinä.

Heidi seurailee jonkin verran ihmisten suosimia neuletyylejä ja muotivirtauksia esimerkiksi Ravelryn keskustelufoorumeilla. Ne eivät kuitenkaan vaikuta suunnittelijan omiin luomuksiin. Miltei päinvastoin; kun kuluttajille tarjotaan yhä enemmän nopeasti neulottavia paksuja lankoja, huomaa Heidi itse suosivansa useammin ohuita vaihtoehtoja.

Neulominen on Heidille paitsi tapa ilmaista itseään, myös rentoutumiskeino.

— Mä voin nousta aamulla tuntia aikaisemmin kuin olisi tarvis, ihan vaan sen takia, että ehtii rentoutua hetken neuleen parissa ennen kuin tarvitsee porhaltaa töihin. Kaikkein parhain hetki on kuitenkin vapaapäivien aamuina, kun ei tarvitsekaan porhaltaa kesken kerroksen töihin, vaan voi tikutella vielä vaikka kaksikymmentä kerrosta!

Kesähelteillä neulepuikot vaihtuvat usein ompelukoneeseen, jolla työskentely tuntuu neulomista viileämmältä. Suomen kesästä löytyy kuitenkin varmasti aikaa neuloa esimerkiksi Huldan takki tai Hilma, Heidin uusimmat Ulla-neuleet.

— Huldan takki syntyi tarpeeseen: töihin simppeli ja nopeasti päälle kietaistava neule, jonka napittamiseen ei kulu aikaa. Aloittelin projektia hyvissä ajoin viime kesänä ja sitten projekti vähän venyi... mutta valmistui sopivasti heti vuoden alussa kylmimmille pakkasille.

Hilman suunnitteluun vaikutti samainen tarve; Heidi halusi hartialämmikettä tehokkaasti ilmastoidulle työpaikalleen. Boleroon ei kuitenkaan kulu yhtä paljon lankaa kuin pitkään neuletakkiin.

Teksti ja kuvat

Hanna-Kaisa Hämäläinen

Lisää Hanna-Kaisasta

Ulla 02/11 - Artikkelit

Ulla Alanen:
Ompelunurkkausta järjestämässä

Taija Elo:
Tuin turinat

Eri kirjoittajia:
Tekstiiliteollisuuden uutuudet

Niina Hakkarainen:
Karmivan suloiset amigurumit -arvostelu

Niina Hakkarainen:
Neulo lempileluja Suloisia malleja kaikenikäisille -arvostelu

Niina Hakkarainen:
Pitsit puikoille -arvostelu

Niina Hakkarainen:
Sukkakirja 60 virolaista kirjoneulesukkamallia -arvostelu

Suvi Heikkilä:
Pääkirjoitus

Hanna-Kaisa Hämäläinen:
Ullan neulojaesittelyt: Heidi Lindroos

KristaK:
Neulojan vuosi -arvostelu

Marika Lepistö:
Kissalassa tapahtui

Pörrö Sahlberg:
Coatsin uutuudet

Pörrö Sahlberg:
Neulojan pieni värioppi

Eeva Saviranta:
Kieputettu vyyhti

Terhi Tuominen:
Kuinka selviytyä neuleretriitistä

Aineiston © sen tuottajalla

Kaupallinen käyttö ehdottomasti kielletty.