Tuin turhat turinat

Miksi aloitushäntä on aina liian lyhyt enkä siksi saa luotua tarpeeksi silmukoita?

Tämä on erinomainen kysymys! Uskon, että jokainen neuloja kykenee samaistumaan kysyjään ja siihen turhautumiseen, joka seuraa, kun huomaa aloitushännän loppuvan, vaikka luotavia silmukoita olisi vielä jäljellä muutama. Kutomossa se ainakin aiheuttaa epäsäännöllisen säännöllisesti ärräpäitä ja kiukkuista tuhinaa.

Helppo tapa välttää ongelma aloitushännän lyhyyden suhteen on luoda silmukat neuloen. Tällöin ei tarvitse osata arvioida, paljonko lankaa menee 100 tai 375 silmukan luomiseen. Näin säästää myös hermoja sekä itseltään että mahdollisilta kanssa-asujilta. Neuloen luoden saa myös kauniin reunan neuleeseen, eikä koko hommaa tarvitse aloittaa alusta muutaman puuttuvan silmukan tähden. Karmahan on nimittäin se, että kun ottaa pidemmän aloituslangan, sitä on sitten ainakin metri liikaa.

Itse kuitenkin olen löytänyt varsin oivan tavan arvioida langan menekkiä silmukoiden luomiseen erään ihailemani suunnittelijan, Veronik Averyn, blogista joitakin vuosia sitten.

Idea on hyvin yksinkertainen. Ota käteesi puikko tai puikot, joille aiot silmukat luoda, sekä kyseessä oleva lanka. Kieputa lankaa puikon/puikkojen ympäri kymmenen kertaa hieman höllästi. Päästä lanka pois puikolta, ja sinulla on summittainen mitta siitä, paljonko lankaa menee kymmenen silmukan luomiseen! Seuraavaksi mittaat langasta tarvittavan määrän: jos tarvitset 30 silmukkaa, otat kolme kertaa sen verran lankaa kuin kymmeneen silmukkaan menee. Itse otan tarvittavan määrän päälle vielä muutaman sentin ylimääräistä päättelyä varten. Tämäkään systeemi ei ole aukoton ja ärräpäitä saattaa tulla, joten Tuin kutomo ei ota vastuuta mahdollisista ärtymyksistä.

Välineurheilua

Toinen kysymys nousi esiin #neulonnalla, kun kyselin, mistä aiheesta kirjoittaisin. Välineurheilu! Sitähän neulominenkin nimittäin on. Pääsette siis kurkistamaan Tuin kutomon välinevarastoon! Ja täällähän riittää esiteltävää - onhan meitä kaksi neulojaakin (mikä luonnollisesti on loistava tekosyy kaikenlaisen neulonta-aiheisen hamstraamiselle). Mitä neuloja siis tarvitsee?

No tietystihän neuloja tarvitsee lankaa. Se on puikkojen ohella tärkein varuste. Lankaa tulee olla joka lähtöön. Luksuslankaa hetkiin, jolloin tarvitsee lohtua, peruslankaa hetkiin, jolloin tarvitsee neuloa jotain tarpeellista nythetijuuri-tarpeeseen, sukkalankaa (mielellään paljon ja monenlaista laatua, edellä mainituista syistä) sekä huivilankaa. Neulojien keskuudessa uutiset uusista lankalaaduista kulkevat Ravelryn ja blogien ansiosta lähes valon nopeudella. Kun yksi hankkii jotain, tarvitsee muidenkin hankkia! Eksoottiset kuidut ovat tulleet neulojille tutuiksi langan muodossa - löytyyhän nykyään lankaa melkein mistä vain tehtynä. Muutamia esimerkkejä mainitakseni Tuin kutomon luksuslankaosastolta löytyy muun muassa seacelliä, silkkiä ja kašmiria. Allekirjoittanut on tiettävästi löydetty kotoaan istumassa kašmiria sisältävä sukkalankavyyhti kaulassaan. Se oli niin lohduttava!

Säilytysratkaisujen suhteen neulojat ovat varsin nerokkaita: Yarn Harlot kuuluu säilöneen lankaa muun muassa pianossaan. Meillä taannoin Laika hämmästeli, että lankakaappi on kumman siistissä kunnossa (olen vallannut langoille kaapin eteisestä) ottaen huomioon, kuinka paljon meillä on lankaa. Laika mietti asiaa hetken ja totesi sitten, että aivan, meillähän on lankaa kirjahyllykin puolillaan. Kirjahylly, joka on jo täynnä kirjoja. Tuntuu, että jääkaappi on ainoa paikka, jossa lankaa ei tietääkseni ole - ajoittain sitä on ollut pakastimessakin koikarkotuksessa. Suosin itse järjestelmällisyyttä ja tiedän ainakin suurin piirtein, mitä lankaa missäkin on. Pidän myös langoistani tarkkaa Excel-taulukkoa, joka kertoo, mitä lankaa minulla on minkäkin verran.

Puikot ovat langan jälkeen tärkein varuste. Niillä pääsee jo hyvin varustelemaan itseään kilpaa toisten neulojien kanssa. Niissäkin on huomattavissa trendejä: ensin tulivat bambupuikot ja nyt suosiossa ovat selvästi KnitPron Symfonie-puikot, jotka ovat koivua. Lisäksi puikkoja valmistetaan muun muassa ruusupuusta ja eebenpuusta. Kunnon neulojalla puikkoja on tietenkin paljon. Kutomossa niitä pyörii monessakin paikassa, yleensä siellä, missä niiden ei tulisi olla. Sukkapuikkojen määrä paljastaa sen, että täällä asuu yksi harras sukkien neuloja. Joka kokoa on vähintään kahdet, yleisimmin käytettyjä kokoja kuudetkin. Kutomossa puikkojen säilytykseen on useita erilaisia ratkaisuja. Sukkapuikoista osa asuu äidiltä saadussa keksipurkissa, osa Ionan tekemässä ihanassa puikkopussissa, ja suuri osa on aina kiinni jossain työssä. Pyöröpuikot asuvat nätisti Hammarplastin pienessä laatikossa, kokojärjestyksessä tietenkin. Ja löytyyhän täältäkin niitä paljon puhuttuja KnitPron Symfonie-puikkoja sekä kiinteinä pyöröpuikkoina että irrotettavina vaihtopääpyöröinä. Suoria puikkoja en käytä lainkaan, mutta sisäinen hamsterini ei ole siltikään sallinut niistä luopumista. Eihän sitä tiedä, jos niitä kuitenkin tarvitsee!

Lankojen ja puikkojen lisäksi tarvitsee tietysti kaikenlaista pientä muutakin. Ajattelin, että voisimme tehdä pienen inventaarion neuletarvikepussukkaani Henriettaan eli kotoisammin Henkkaan. Kurkataanpas, mitä Henkka on syönyt.

Mittanauha, jossa on tuumat toisella puolella ja sentit toisella. Ehdottoman hyvä matematiikkarajoitteiselle neulojalle, joka neuloo paljon englanniksi. Rullamitta toimii tarvittaessa myös viihdykkeenä.
Hello Kitty -nenäliinoja. Ihanan suloisia! Nämä ovat pahan päivän varalle: olemme Laikan kanssa huomanneet, ettei voi olla huonolla tuulella, jos on nenäliina päässä.
Käsi- ja huulirasvaa. Olen addiktoitunut varsinkin käsirasvaan, joten sitä pitää olla aina mukana.
Palmikkopuikkoja. Nuo koukkumalliset ovat ehkä maailman epäkäytännöllisimmät, mutta kun ne ovat aika suloiset. Raahaan siis niitäkin mukanani aina. Symfonie-palmikkopuikot ovat vähän paremmat, mutta yleensä teen palmikot ilman apupuikkoa.
Virkkuukoukku siltä varalta, että tarvitsee onkia pudonneita silmukoita.
Chibi. Siellä asuvat päättelyneulat, ja ne pysyvät jopa tallessa. Kumma kyllä. Itse Chibi sitten taas on saattanut olla muutamia kertoja hukassa.
Silmukkamerkkejä. Paljon erilaisia! Koskaan ei tiedä, miten paljon niitä tarvitsee, joten Tuin kutomo on varustautunut niiden osalta hyvin. Toistaiseksi emme ole törmänneet tilanteeseen, jossa ne olisivat loppuneet kesken. Parhaiksi ovat osoittautuneet Cloverin pienet muovirinkulat: ne ovat kevyitä eivätkä häiritse neulomista.
Diapamia. Kyllä. Tämä neuloja tarvitsee välillä raskaamman sarjan rauhoittumista, ja siksi näitäkin on matkassa.