Laamat kautta historian
Ensimmäinen todiste ihmisen ja laaman kohtaamisesta löytyy Lascaux'n luolamaalauksesta. Noin 15 000 vuotta vanhassa luolamaalauksessa on kuvattu ihmisiä jahtaamassa ja keritsemässä laamoja. Luolasta on löydetty myös alkeellisia, liuskekivestä valmistettuja puikkoja, joita on ilmeisesti käytetty neulomiseen. Tiedemiehet ovat rekonstruoineet neulomista kivisillä puikoilla ja todenneet, ettei siitä tule yhtään mitään. Ihmisen ensimmäiset neulontakokeilut eivät siis olleet menestyksellisiä.
Ainut näkyvä lopputulos kivikauden neulojien toimista oli se, että laamat harmistuivat koko touhusta ja muuttivat Beringinsalmen maasiltaa pitkin Amerikkaan saadakseen olla rauhassa. Maasillan katkettua holoseenikauden alussa 11 000 vuotta sitten yhteys Amerikkaan katkesi tuhansiksi vuosiksi ja eurooppalaiset unohtivat laamojen olemassaolon.
Etelä-Amerikan prekolumbiaaniset kulttuurit puolestaan osasivat hyödyntää laamaa. Ne osasivat valmistaa vaatteita laamanvillasta, minkä lisäksi laamoja käytettiin kantojuhtina. Tämä harmitti laamoja, mutta koska ne eivät osanneet rakentaa veneitä ja paeta Antarktikselle, ne alistuivat osaansa.
Kolumbuksen matkojen jälkeen Euroopan ja Amerikan välille syntyi jälleen yhteys. Espanjalaiset valloittajat hämmästelivät laamoja, joiden villasta tuli ylellisyystuote. Tieto oudosta eläimestä kantautui Suomeenkin ja itse Mikael Agricola kirjoitti selostuksen laamasta: ”Se wksi sorckaeläin, ioca asusteleebi incain mail & iolla siliä turcki onpi – waan pahapäjnen cuin ialopeura se onpi ios sitä huonost kohdellan.” Neulonta saapui Suomeen Naantalin birgittalaisluostarin kautta 1600-luvulla ja laamanvillasta valmistettu lanka saavutti suosiota neulovien aatelisten ja rikkaiden porvarien keskuudessa.
Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf aikoi varustaa suomalaiset hakkapeliitat laamoilla, sillä ne olisivat hänen mielestään kestäneet turkkinsa ansiosta kylmää hevosia paremmin. Kuningas kuitenkin kuoli vuonna 1632 eikä ehtinyt toteuttaa suunnitelmaansa. Tukholmaan ehdittiin silti hankkia jo viisi laamaa, mutta kukaan ei oikein tiennyt, mitä niille olisi pitänyt tehdä. Asia ratkesi itsestään, kun laamat karkasivat Tukholman kuninkaallisesta eläintarhasta. Norlantilaisessa kansanperinteessä on yhä tarinoita haamulaamoista (lamaspöken), jotka johdattavat metsään eksyneet turvaan. Viimeksi vuonna 2005 östersundilainen Jens Andersson väitti nähneensä metsässä haamulaaman, mutta hänen tarinaansa suhtaudutaan epäillen.
Teollisen vallankumouksen myötä Euroopan terävimmät ja vähemmän terävät keksijät yrittivät kehittää laamalle uutta hyötykäyttöä. Bristolilainen Arthur Wilkinson esitti, että höyryveturien sijaan junia tulisi vetää laamoilla. Ajatuksesta luovuttiin, sillä junan liikuttamiseen olisi vaadittu liikaa laamoja. Saksalainen Hans Güntherwerbissender väitti keksineensä automobiilin, joka kulki ilman bensiiniä, mutta tarkemman tutkimuksen jälkeen selvisi, että hänen laitettaan liikutti konepellin alle piilotettu laama. Kreivi Ferdinand von Zeppelin oli ensin sitä mieltä, että ilmalaivat tulisi valmistaa laamanvillasta, koska se oli kevyttä materiaalia. Hän tuli kuitenkin järkiinsä ja päätti käyttää muita materiaaleja.
Kiivaista yrityksistä huolimatta armeijat eivät ole koskaan onnistunut hyödyntämään laamoja. Saksa varusti II maailmansodassa sukellusveneitään laamoilla, mutta siitä luovuttiin hyvin pian, sillä kastuneet laamat haisivat pahalle ja olivat äkäisiä. Liittoutuneet puolestaan pudottivat ennen Normandian maihinnousua laamoja laskuvarjoilla saksalaisten linjojen taakse, mutta eivät saavuttaneet merkittäviä tuloksia. Krimin sodassa brittiläinen laamaratsuväki teki epäonnistuneen rynnäkön, josta lordi Alfred Tennyson kirjoitti runon ”Charge of the Llama Brigade”. Runo kuvaa tunteikkaasti, kuinka laamoja ei voinut koko homma vähempää kiinnostaa ja ne lähtivät kotiin. Lopussa Tennyson valaa britteihin isänmaallisuutta säkeillä ”Shave, Britannia! Britannia, shave the llamas! Britons shall have woollen pyjamas!”
Kylmän sodan aikaan CIA solutti amerikkalaisia laamoja Moskovan eläintarhaan salakuuntelemaan lomailevia sotilaita. Tulokset olivat laihoja, sillä laamat eivät koskaan oppineet venäjää kunnolla. CIA myös suunnitteli Fidel Castron korvaamista laamalla, mutta ei saanut kiinnitettyä laamalle tekopartaa tarpeeksi kestävästi. Leonid Brežnev lahjoitti Urho Kekkoselle kirgiisialaisen laaman vuonna 1978. Laamaa epäiltiin KGB:n agentiksi ja se sijoitettiin Korkeasaareen, jossa Suojelupoliisin etsivät tarkkailivat sitä kellon ympäri japanilaisiksi turisteiksi naamioituneina. Laama karkasi ja loikkasi vuonna 1983 Ruotsiin, josta se sai poliittisen turvapaikan ja asuu nykyisin Östersundissa.
Laamoilla saattaa tulevaisuudessa olla osa myös avaruuden valloituksessa. Vaikka avaruuteen on lähetetty enimmäkseen apinoita ja koiria, NASA ja ESA suunnittelevat yhteistä projektia, jonka tarkoitus on lähettää laama Marsiin vuoteen 2030 mennessä. Toistaiseksi hankkeelle ei ole myönnetty rahoitusta, koska kukaan ei osaa sanoa, mitä järkeä on lähettää laama Marsiin. Kiina sen sijaan aikoo lähettää laaman kuuhun vuoteen 2015 mennessä. Tiedemiehet myös tutkivat, olisiko mahdollista kasvattaa laamoja kiertoradalla, jolloin niiden nollapainovoimassa kasvaneesta villasta voitaisiin luoda supersäikeitä avaruushissin vaijereita varten.