Terveisiä neulefestareilta, Edinburghista

Edinburgh Yarn Festival järjestettiin maaliskuussa viidettä kertaa. Viisipäiväiset festarit ovat kasvaneet vuosi vuodelta ja tänä vuonna paikalla oli noin sata käsityöalan yrittäjää myymässä tuotteitaan. Viiden päivän aikana järjestettiin 67 oppituntia, opettajina mm. kaksivärisen patenttineuleen kuningattareksi kutsuttu Nancy Marchant, Jyväskylän neulefestareille opettajiksi saapuvat Nathan Taylor ja Tom van Deijnen, sekä Shetlannin neuleperinteiden tunnetuksi tekijä Elizabeth Johnston. Iltatapahtumina oli "maailman suurin" neuleilta, johon oli myyty 500 istumapaikkaa sekä perinteinen skotlantilainen juhla, ceilidh, johon kuuluu paitsi hyvä ruoka, myös elävä musiikki ja perinteiset skotlantilaiset tanssit. Uutena tapahtumana tänä vuonna järjestettiin Meet the Shepherd(ess), jossa tilaisuuden nimen mukaisesti pienet alkuperäislankoja tuottavat yritykset saivat tuotteitaan paremmin esille. Lähes kaikki liput myytiin loppuun hetkessä ja markkinapaikalle ovelta lippuja ostaneet joutuivat ajoittain jonottamaan jopa puolitoista tuntia. Sponsoroituja podcastaajia oli 32, joista kaksi suomalaisia, Lina Knits ja Frostbites podcast. Tapahtumalla oli tänä vuonna kaksi virallista sponsoria, Blacker Yarns ja TOFT UK, joista ensimmäinen sponsoroi podcast-tilaa ja jälkimmäinen valokuvaamoa.

Tässä viralliset tiedot, jotka ovat löydettävissä tapahtuman verkkosivuilta, Ravelrystä tai tapahtuman Facebook-sivuilta. Mitä niiden takaa löytyy?

Neulojat ovat oma heimonsa. En ehtinyt Edinburghissa edes lentokentältä ulos ennen kuin kaksi eri kanssaneulojaa oli jo pysähtynyt juttelemaan. Sama jatkui bussissa ja oikeastaan läpi matkan aina lentokentälle saakka. Kävin ensimmäisessä neuletapaamisessa jo tiistaina, matkapäivän iltana. Tapaaminen oli täysin epävirallinen, ja paikalla oli toistakymmentä neulojaa, belgialaisia, islantilaisia, brittejä ja jenkkejä. Sekä ainakin yksi kanadalainen ja minä. Ilmapiiri oli rento ja vaikka en tuntenut ennestään ketään, tuntui kuin olisi istahtanut tuttuun neuleporukkaan rupattelemaan. Samat neulojat tulivat usein vastaan seuraavina päivinä ja useammin kuin kerran joku oli viittomassa vapaata paikkaa pöydässään johon istahtaa neulomaan. Sama välittömyys ja yhteenkuuluvuus kantoi läpi festareiden, istuipa sitten mihin tahansa pöytään, kenen tahansa viereen, aina on jotain yhteistä puhuttavaa, jos ei muuta, niin se, miten pahasti on ylittänyt budjettinsa.

Edinburghin lankafestarit on selvästi Euroopan tämän hetken kuumin neuletapahtuma, enkä ihmettele miksi. Markkinapaikka oli upea ja siellä oli saatavilla paitsi pienyrittäjien lankoja, myös isompia yrityksiä, erityisesti myymässä brittiläisiä villoja. Olipa Ysoldalla myynnissä jopa Tukuwoolia, suomalaista villaa, jota oli esittelemässä TitiTyyn (ja Tukuwoolin) Tiina. Tukuwoolille tekemistään malleista oli kertomassa Anna Johanna, alias Neulisti, ja taisipa eräs ceilidh-pöydässämme istunut nainen esitellä Neulistille samana päivänä ostamiaan Tukuja. Markkinapaikalta löytyi paitsi lankaa, myös kirjoja, kuituja, kangaspuita ja muita tarvikkeita. Ja oikeastaan ihan kaikkea mahdollista ja mahdotonta mitä voi lankapohjaisissa käsitöissä tarvita. Ja valinnan varaa oli jopa niin paljon, ettei oikein pystynyt edes päättämään mitä haluaa ostaa. Useisiin myynnissä oleviin kirjoihin oli jossain vaiheessa festareita mahdollista saada tekijän signeeraus. Ja taisipa moni päästä fanikuvaan Stephen Westin tai lähes kaksi ja puolimetrisen virkatun ylämaannauta Moragin kanssa.

Vaikka markkinapaikka oli upea ja varmasti osaltaan houkuttelemassa ihmisiä paikalle, nimenomaan ihmiset, muut neulojat, ovat se ydin, joka kerää eurooppalaisen neuleskenen kovimmat tekijät ja kuumimmat nimet satojen harrastajien ohella maaliskuisen kylmän tuuliseen Edinburghiin. Ja tokikaan kävijät eivät rajoitu eurooppalaisiin, vaan osallistujia oli Japanista, Australiasta ja Pohjois-Amerikasta. Sponsoroitujen podcastaajien ohella paikalla oli monia tunnettuja podcastaajia, jopa useampi sellainen podcastaaja joiden videoita olen katsonut tuntikaupalla, ja oli mukava huomata, että he ovat juuri niin ystävällisiä ja hauskoja sekä taitavia mitä olin odottanutkin. Tapasin myös monia lanka- ja kuituvärjäreitä, joiden tarina on vasta aluillaan, ja joiden toivon olevan myymässä tuotteitaan samassa tilaisuudessa muutaman vuoden kuluttua.

Jokainen neuloja, jonka kanssa puhuin, tapahtuman aikana, bussissa, lentokentällä tai ruokakaupan jonossa, nosti syyksi tulla tai palata Edinburghiin festareille vuosi toisensa jälkeen, lämpimän ja iloisen neuleyhteisön, tapahtuman sosiaalisen puolen, jossa tavata vanhoja ystäviä, saada kasvoja Ravelryn ja Instagramin nimimerkeille, puhua suunnittelijoiden kanssa näiden uusista ja vanhoista ohjeista, vaihtaa ajatuksia kanssaneulojien kanssa ja saada ystäviä. Edinburghin lankafestareita ei voi kuvailla, ne täytyy kokea itse. Ensi vuonna nähdään, Edinburghissa.

Festareilla kävi ja kokemuksistaan yritti kirjoittaa Nele N. Tässä artikkelissa mainitut yritykset ja suunnittelijat ovat kirjoittajan itse valitsemia, eikä niihin liity sponsorointia tai taloudellista tukea.