Mitä kuuluu Marjutille, ensimmäisen Ullan päätoimittajalle?

Marjut perusti Suomen ensimmäisen neuleblogin, ja hän oli myös nettineulelehti Ullan perustajajäseniä. Emme kuitenkaan ole kuulleet hänestä vähään aikaan Ullassa, ja blogikin on ollut pidempään kovin hiljainen. Päätimme ottaa selvää.

Millainen neule sinulla on tällä hetkellä työn alla?

Ei minkäänlainen.

Millä tavalla olet itse nykyään osallisena yhteisöllisessä neuleharrastuksessa?

Tällä hetkellä en millään tavalla. Sen sijaan pelaan Pokémon Gota (mutta en kovinkaan yhteisöllisesti), joogaan satunnaisesti ja kirjoitan viiniblogia. (Ja kuvaat pöyhökissoja Instagramiin – toim.huom.)

Olet blogannut suomeksi, kirjoittanut suomeksi neuleohjeita, ja Ulla-nettilehti on suomenkielinen. Nykyään monet suomalaiset tekevät kaikkea tätä englanniksi. Miksi kannatat suomenkielistä viestintää?

Kun aloitin neulesivuni ja blogini, suomenkielistä neulonta-aiheista asiaa oli netissä hyvin vähän (kaksi neulesivustoa, jos en pahasti valehtele), esimerkiksi Novitalla ei vielä ollut omia sivuja eikä niitä tullut vielä muutamaan vuoteen. Tietenkin ajatus englannin kielen käyttämisestä houkutteli, koska sillä olisi voinut saada laajemman yleisön, mutta toisaalta halusin olla hyödyksi suomenkielisille neulojille, koska kaikki eivät osaa englantia tai muita kieliä riittävästi tai ollenkaan. Lyhyesti voisi sanoa, että näin aukon ja halusin omalta osaltani tehdä jotain sen täyttämiseksi. Siksi tein myös melkein ensimmäisenä englanti-suomi-sanaston auttamaan muita.

Se sanasto on edelleen ahkerassa käytössä! Siitä huolimatta englantia sotketaan suomeen surutta. Mitä mieltä olet englannista lainattujen käsityötermien yleistymisestä suomalaisten puheissa ja kirjoituksissa - onko se jo mennyt liian pitkälle, vai onko se luonnollista kielen lainasanakerrostumaa?

Jos kyseessä on pelkkä laiskuus ja se, ettei jaksa ottaa selvää ja suomenkielessä on oma sana, en ymmärrä. Esimerkiksi brioche stitch on patenttineule, ei briossineule. (Briossi on leivonnainen.) Asia ei kuitenkaan ole ihan noin yksinkertainen. Jos suomenkielistä vakiintunutta tai yleisesti tunnettua termiä ei ole, englanninkielestä joko suoraan käännetty tai sovellettu vastine sopii ainakin aluksi ja suomenkielinen vastine vakiintuu sitten ajan myötä. Tärkeintä olisi se, että käännös on luonteva. Tietotekniikan puolelta voisi hakea esimerkkejä – mouse on aina hiiri eikä ohjausrasia, mutta (web) site on sivusto tai saitti eli suomenkielinen vastine riippuu ihan siitä, miten virallisessa yhteydessä sitä käyttää. Toisaalta tässä voisi keskustella myös uusista suomalaisista termeistäkin, koska sanat saa sekaisin ilman vieraan kielen vaikutustakin - mikä ihme on neulomatta nostetut silmukat korvannut kerrosrivinousu?

Kerrosrivinousu on kyllä sellainen sana, jonka käytöstä voisi rankaista. Se on pidempi ja vähemmän kuvaava kuin aiempi termi.
Ennen käytiin ompeluseuroissa, nyt käydään neuletapaamisissa. Onko näillä oikeastaan mitään eroa?

En ole koskaan ompeluseurassa käynyt, niin en osaa verrata. Jos nyt jotain eroa pitäisi keksiä, niin veikkaisin, että kulttuuri on muuttunut sen verran, että tekemisen painotus on erilainen: ompeluseuroissa tehtiin ehkä enemmän kaikkea hyödyllistä, jotta perhe pysyisi lämpimänä ja neuletapaamissa taas tehdään omaksi iloksi. Eiväthän nuo tietenkään ole toisiaan täysin poissulkevia seikkoja, ja sosiaalinen kanssakäyminen on taatusti molemmissa iso osa.

Osa käsityöharrastajista välttelee sosiaalista mediaa, osa seuraa sivusta esimerkiksi Facebookin neuleryhmiä, osa taas tekee itse podcasteja. Siinä missä joillekin Instagram-näkyvyys on äärimmäisen tärkeää, toiset eivät ole edes ottaneet selvää, mikä se semmoinen some on. Johtaako tämä neuleyhteisön kahtiajakoon?

Näkisin, että neuleyhteisö ei ole niin heterogeeninen, että se voisi jakautua, vaan jokainen voi pohtia itse omia motiivejaan sille, miksi some kiinnostaa tai ei kiinnosta. Neulomista on kuitenkin harrastettu kautta aikojen jo pitkän aikaa ennen somea, joten some on lisä siihen samalla tavalla kuin muihinkin harrastuksiin. En haluaisi lähteä siihen, että someaktiivit olisivat jollain tavalla eliittiä vain sen takia, että he ovat tunnettuja ja osaavat ottaa neuleistaan hienoja kuvia. Yhtä lailla se kotonaan sukkia neulova some(ttama)ton ihminen tekee arvokasta työtä, voi tehdä vaikka kuinka taidokkaita neuleita, eikä edes ajattele olevansa osa neuleyhteisöä. Joka tapauksessa sukat lämmittävät samalla tavalla, vaikka niistä ei olisikaan sometettu.

Miten tärkeää sosiaalinen media ylipäätään on käsityöharrastajalle?

Toisille varmasti hyvin tärkeä, toisille ei ollenkaan. Jos neulot kotitarpeiksi etkä kaipaa kontaktia muihin neulojiin, et myöskään tarvitse Instagramia tai keskusteluryhmiä. Jos taas kaipaat vinkkejä, neuvoja, tietoa uusimmista trendeistä ja ilmiöistä jne. ja haluat joko seurata keskustelua tai osallistua siihen, sosiaalinen media on ehdottomasti tärkeä osa harrastusta. Netin kautta voi luoda uusia ystävyyssuhteita ja saada vertaistukea, mikä on todella hienoa. Jotkut ovat enemmän tai vähemmän somea käyttäen luoneet itselleen harrastuksestaan elinkeinon, mikä on myös hienoa. Toki somea voi käyttää myös oman itsetunnon pönkittämiseen — kukapa ei pitäisi tykkäyksistä? Ei nyt mennä netin lieveilmiöihin tässä, vaikka niitäkin varmasti on myös käsityöharrastajien maailmassa.

Joudut valtameriristeilylle kolmeksi viikoksi, ilman nettiyhteyttä. Saat ottaa mukaan yhden käsityön. Mikä se olisi?

Millainen on sää? Jos tuulee, edes pannulappu ei onnistu. Muuten vastaan pitsihuivi.

Keitä neulojia itse seurailet, ja miten?

Tällä hetkellä en oikeastaan ketään, jos Facebook-kavereita ei lasketa.

Mikä on seuraava yhteisölliseen neulontaan liittyvä trendi?

Toivottavasti luonnonmukaisuus ja paluu juurille.

Lopuksi hiukan tirkistelyä yksityiselämääsi: montako kissaa sinulla tällä hetkellä on, ja leikkivätkö ne langoilla?

Kissojen määrä on vakiintunut neljään: vanha kunnon setäkissamme Maxi on jo kunnioitettavat 19 v ja ensimmäinen pöyhömme Takku 16 v. Nuorisokaartista rääpiömme Zico on 5 v ja uusin tulokkaamme, meillä 1,5 vuoden ajan asunut punapörhelö Ville-Veikko täyttää kesällä 3 v. Kissoja voi seurata Instagramissa: Takku ja Zico ovat monille jo tuttu Pöyhöpartio ja Ville-Veikon kesyyntymistä voi seurata tilillä Nääskatti. Vaikka sitä ei somesta huomaakaan, niin kyllä, nuoremmat leikkivät langoilla ja kaikella muullakin.