Tuin Turinat
Eli tarina siitä, mitä tapahtuu, kun neuloja lähtee 23 tunniksi merelle risteilemään. Tarinan alussa toinen neuloja kaupitteli hallussaan ollutta lahjakorttia TallinkSiljalle Ravelryssä, ja tartuimme tähän tarjoukseen vaimoni kanssa. Mutta koska vaimoni muisti on mitä on (eli huonoakin huonompi), asia unohtui, ja hetken vaikutti jo siltä, että menetämme tämän loistavan mahdollisuuden irrottautua arjen puristuksesta. Universumi on kuitenkin aina joskus meidän puolellamme, ja olikin vielä mahdollista tehdä varaus lahjakorttia käyttäen, joten mäkätin Laikalle niin kauan, että asia oli hoidettu. Sitten alkoi jännitys, sillä minun ja Laikan elämässä asiat harvoin menevät yksinkertaista reittiä, ja odotin kauhulla mitä, vastoinkäymisiä kohtaamme tiellä M/s Baltic Princessille toukokuussa. Suureksi yllätyksekseni niitä ei pahemmin ollut. Kukaan ei kuollut, kukaan ei murtanut mitään tärkeitä raajoja, ja tilikin tuli sopivasti ennen lähtöä.
Mutta eihän elämä tietenkään ihan näin helppoa ole. Noin viikkoa ennen lähtöä neuloja eli allekirjoittanut huomaa, että oikea käsi alkaa kiukutella neuloessa. Käsi, josta on leikattu kahdesti tenniskyynärpää, ja joka aina välillä yltyy kipuilemaan vaikka kuinka yrittäisi noudattaa kaikkia ergonomiaohjeita mitä on koskaan annettu. Iskee kriisi - mitä voisin neuloa matkalla! Testineulottava paita on poissa laskuista, koska se on ylhäältä alas neulottavana sen verran raskas kokonaisuus, että käsi ei kestä. Toinen pääsääntöinen keskeneräinen työ on valtava suorakaiteen mallinen huivi, joka meinaa rasittaa kyynärpäätä, mikä kiukuttaa suuresti, sillä tällä työllä on deadline kesäkuun ensimmäisenä päivänä - jolloin sen tulisi olla pidettävässä kunnossa kälyn häissä. Apuun otetaan siis sukkaprojekti vaimolle, sukkapuikkoja käsi ei ainakaan 48 tuntia ennen lähtöä vielä vastusta.
Noin 24 tuntia lähtöön, ja lähtökuume alkaa nousta. Hermostunutta pakkausta, yleistä sekoilua vaimon kanssa, ja säntäilyä edestakaisin. Mikään varsinaisesti ei edisty, mutta näennäisesti teemme kumpikin monta asiaa yhtä aikaa. Kumma kyllä, yöllä saamme nukuttua melko hyvin tilanteeseen ja jännitystasoon nähden. Lähtöpäivän aamu sujuu samoissa tunnelmissa kuin iltakin, sekoilua ja säntäilyä on ehkä enemmän. Matkakassiin päätyy neulomuksiksi huivi ja sukka, eihän sitä voi ensiksikään lähteä vain Yhdellä Neuleella 24 tunniksi pois kotoa. Mitä jos vaikka saisi sukat valmiiksi eikä olisikaan muuta neulottavaa enää, se olisi katastrofi! Siitäkin huolimatta, että sukkaparin valmistuminen kokonaan matkalla on erittäin epätodennäköistä; Neuloja ei ota moisia riskejä.
Pääsemme kohtalaisen järjissämme matkaan, ja käymme vaihtamassa varausnumeron matkalippuihin sekä aterialippuun terminaalin matkaselvitysautomaatissa - kyllä se edistys vaan edistyy. Ennen sitä piti jonottaa muiden kanssa ja tuhista, kun muut eivät osaa jonottaa vaan tönivät, hengittävät niskaan ja yrittävät päästä ohitse muka huomaamatta. Satamassa on aikaa odotella, mutta penkkirivi on sen verran täynnä, että valitettavasti neuloja ei voi neuloa, vaan pitää tyytyä puhelimen räpeltämiseen. Onneksi on farmipeli, muuten tylsistyisi ihminen ihan kokonaan. Laivaan päästyämme käymme etsimässä hyttimme, jätämme tavarat sinne, ja suuntaamme syömään buffettiin. Sieltä Tax freen kautta hyttiin ja läppäri auki. Koneeseen japanilainen piirretty pyörimään ja neule syliin. Samalla on hyvä mutustaa Tax freestä tehtyjä ostoksia.
Risteilyn toinen puolikas alkaa hyvällä aamiaisella, jonka jälkeen on kiva kellahtaa vielä täyden mahan jälkeen sängylle. Toisen herätyksen jälkeen käymme piipahtamassa kannella, jonne tietenkin otetaan mukaan myös sukkaneule. Ihan vartiotta ei kuitenkaan uskallettu kuvata, vaan toisella kädellä pidettiin kiinni projektipussukasta ja toisella kuvattiin. Vaikka hienoja kuvia olisi saanut projektipussukasta ja sukasta jotka kelluvat Itämeressä, niin emme sitä nyt kuitenkaan tällä kertaa testanneet. Sen sijaan testasimme miten käy, kun sukkaa neuloo laivan baarissa. Saimme istua puolikkaiden drinkkien verran rauhassa, ja sitten saimme seuraksemme kohtalaisen määrän alkoholijuomia nauttineen vanhemman miehen, jonka onnistui kipata neulojan drinkki tämän syliin. Ja neuleelle. Luonnollisesti suurin ahdistus tuli siitä, että onko sukkaneule nyt ihan alkoholissa, mutta onneksi selvisimme siltä osin varsin vähäisin vaurioin. Projektipussukka meni pesukoneen kautta kotona, eikä sukkaa tarvinnut edes tuulettaa.
Kotona neuloja on iloinen reissustaan, jopa vastoinkäymisistä, ja jatkaa sukan neulomista mutustaen samalla laivalta tuotuja karkkeja. Seuraavaa retkeä jo suunnitellaan. Ehkä syksyllä Tukholmaan päiväksi? Lankakauppoja kiertämään, luonnollisesti.
