Tuin turhat turinat

Tämä palsta perustuu omiin kokemuksiini neulomisen maailmassa. Joskus tuntuu, että olen tehnyt kaikki mahdolliset virheet - ja sitten kuitenkin onnistun tekemään vielä jotain uutta!

Tui, miksi aina painotetaan, että on hyvä lukea ohje läpi kokonaan ennen kuin aloittaa?

No... Eihän sitä tarvitse niin tarkkaan kaikkea tietää, kun olet vasta aloittamassa neuletta. Minä ainakin kurkkaan vain aloitussilmukoiden määrän ja pistän neuloen. Ja no... Ne, jotka minut tuntevat, tietävät, että joudun tästä tekniikastani usein kärsimään. Olen tehnyt lähes taidetta siitä, että olen mukamas lukenut ohjeen, mutta en ole kuitenkaan tajunnut, mitä siinä lukee. Tämä tekniikka ei siis toimi; siitä seuraa ärräpäitä, hermojen menetystä ja purkamista, joskus jopa neuleen heittämistä nurkkaan (mistä se täytyy käydä keräämässä pois pikapuoleen, etteivät talouden kissat kiinnostu siitä liian läheisesti).

Kunnon neuloja lukee ohjeen läpi ajatuksella ennen kuin aloittaa, varmistaa, että ymmärtää kaikki kohdat ja selvittää ongelmakohdat etukäteen. Tämä voi kuitenkin tuntua kovin aikaavievältä ja turhalta, kun päällä on into aloittaa! Kokemuksesta voin kuitenkin sanoa, että se on vaivan arvoista varsinkin, jos luetun ymmärtäminen on yhtä huonoa kuin minulla.

Oma neulomiseni seuraa usein kaavaa, jossa ensin neulotaan, sitten puretaan, koska olen neulonut väärin, luetaan uudelleen ohjetta, neulotaan uudestaan ja puretaan uusiksi, koska olen tehnyt saman virheen kuin ensimmäiselläkin kerralla. Ajoittain (lue: usein) mietin, kuinka voinkin olla niin kovapäinen, etten voi oikeasti uskoa, että ohjeen lukemiseen pitää käyttää aikaa ja että se aika ei mene hukkaan, vaan säästyy ja saan valmiin neuleen käyttöön nopeammin - enkä tylsisty keskeneräiseen työhön sen vuoksi, että olen joutunut oman itsepäisyyteni ja huolimattomuuteni takia purkamaan sen monta kertaa.

Tui, entäs sitten mallitilkut? Tarvitseeko semmoinen muka aina tehdä?

Laika kutsuu mallitilkkuja ihanasti näytelapuiksi - se on jotenkin mukavampi sana eikä kuulosta kirosanalta kuten mallitilkku. Kuten aiemmasta voi päätellä, en ole mallitilkkujen ylin ystävä, en tee niitä kuten ohje käskee ja sitten ihmettelen, kun neule näyttää oudolta. Etenkään pieniä projekteja varten en useinkaan tee mallitilkkua ja sen seurauksena on esimerkiksi järjettömän korkeita ja vähän hassuja pipoja. Mutta kun ne ovat silti ihan käyttökelpoisia! Se tässä ehkä mättääkin, sillä mallitilkuttakin voi neuloa onnistuneesti. Täytyy varmaankin testata, onnistuuko neulominen paremmin, jos tekisin aina mallitilkun.

Jos puhutaan vakavasti, niin mallitilkku pitää tehdä. Sen tekemällä saat tuntumaa langasta ja näet, miten se neuloontuu. Mallitilkku tulee käsitellä kuten valmiskin neule: mikäli aiot pestä valmiin neuleen koneessa, tulee mallitilkkukin pestä koneessa ja pingottaa, jos aiot pingottaa valmiin työn. Mutta kuka semmoista aina jaksaa tehdä, kun mallitilkun pitäisi olla vielä niin isokin, vähintään 10 cm x 10 cm? Lankaakin menee hukkaan. (Ei kerrota kenellekään, että usein puran mallitilkkuni heti, kun olen saanut siitä mitat otettua - enkä todellakaan pese niitä.)

Kuvassa on elävä esimerkki siitä, miten voi käydä, kun neuloja ei lue ohjetta kunnolla eikä tee mallitilkkua. Suloisen Sulka-myssyn sijaan sain epämääräisen näköisen möykyn, johon mahtuu kerrallaan kaksi päätä. Ei näin. Ei.

Mikäli olet neulomassa suurempaa neuletta, niin lämpimästi suosittelen kikkaa, jonka Laika on minulle opettanut. Neulo pieni tilkku (vaikkapa 5 cm kertaa 5 cm) ja kerro siitä saamasi mittaustulokset kahdella. Saat näin ainakin jotain osviittaa tiheydestäsi!