Tuin Turinat
Maailma on hyvinkin erilainen neulojan silmin, ja tällä kertaa Turinoissa onkin ajatus tarkastella, millaisena maailma näyttäytyy neulojan ensimmäisen maailman ongelmien kautta.
Itse törmään usein siihen, että haluaisin aloittaa uuden projektin. Selattuani Ravelrya maanisuutta lähentelevällä tahdilla tunnista pariin olen löytänyt itselleni juuri sen mallin, jonka haluan aloittaa. Ja mikä parasta, lankakin löytyy omasta lankahyllystä. Mutta. Se lanka on vielä vyyhdillä eli en pääse aloittamaan sillä samalla sekunnilla, vaan joudun ensin käyttämään kallisarvoista neuleaikaani langan kerimiseen. Yleisesti ottaen nautin langan kerimisestä, mutta tässä tilanteessa se on tuskaista, ja paksummankin langan keriminen kestää aivan liian kauan, ainakin tunteja (tai siltä se ainakin tuntuu). Olen pyrkinyt ohittamaan tämän ongelman sillä, että välillä kerin lankoja valmiiksi, mutta yhdeksän kertaa kymmenestä se johtaa siihen, että kerä pyörii varastossa useitakin vuosia häiritsemässä, ei pysy kauniissa pinossa muiden kanssa, kierii lattialla pitkin poikin, kerää kaikki irtokissankarvat itseensä ja lopulta alan murjottaa langalle, joka on alun perin ollut täysin syytön tuomioonsa! Joskus käy myös niin, että langan päästyä kerälle inspiraatio on tiessään ja päädyn tuhisemaan turhautuneena, koska seuraava inspiraation nostattanut lanka on tietenkin, kyllä, vyyhdillä!
Ja mikähän taika siinä on, että vaikka omistaisi kuinka monet puikot tai irtokärjet kaapeleineen, on aina hukassa se koko, jota tarvitsisi neuleeseensa. Aina. Omassa taloudessani on kaksi neulojaa, joten meillä myös on paljon puikkoja. Mutta en siltikään voi ymmärtää, missä on aina kaikki 3 mm tai 3,5 mm kärjet. Ja miten se voi olla aina niin, että kun ostan uusia x-kokoisia puikkoja, niin ensi kuussa tarvitsee ostaa kokoa y! Paljonko niitä puikkoja pitäisi oikein olla, jotta ei olisi aina ongelmana, että mistä työstä varastaa puikot? Ja ei, tähän ei ole oikea vastaus, että neulo vaan yhtä työtä kerrallaan koska kumpikaan meistä Laikan kanssa ei ole nähnytkään yksiavioista neuletapaa.
Vihaan mallitilkkujen tekemistä. En niinkään siksi, että kokisin niiden valehtelevan (olen kuullut muilta, että näin käy) vaan koska sen 10 x 10 cm tilkun neulominen kestää niin kauan. Järjellä ajatellen sen neuloisi vartissa, mutta itse saan siihen kulumaan aina useamman tunnin. Mitään tekemistähän siinä ei ole varmastikaan sillä, että koska vihaan niiden neulomista, usein harhaudun tekemään kaikkea muuta samalla, eli käytännössä teen kaikkea muuta paitsi neulon sitä tilkkua. Sitten se pitää vielä pestä ja kuivattaa ennen kuin pääsee aloittamaan!
On myös tilanteita, joissa ei vaan löydä sopivaa puikkokokoa, vaikka kuinka tilkkuilisi, ja sitten päätyy kiroamaan, kun 0,25 mm välikokoja ei ole kuin 4 mm puikkoihin asti. Oma McGyverini pohti taannoin, onnistuisiko puikkojen suurentaminen, jos niihin kieputtaisi päälle teippiä sen 0,25 mm verran. Pahoin pelkään kyllä, että se johtaisi ehkä vain suurempiin ongelmiin, eikä ole varsinainen ratkaisu. Mutta kertokaa jos päädytte kokeilemaan!
Ihkulanka. Kukapa meistä ei rakastaisi ihkulankaa. Ihkulangassa on kuitenkin hyvät ja huonot puolensa ja siihen liittyy monia ensimmäisen maailman ongelmia. Kuten se, että jos sen kerii vyyhdiltä keräksi, ei sitä saa enää muiden ihkujen kaveriksi niin nätisti lepäämään hyllyyn. Jos sen neuloo, niin sitä lankaa ei ole enää omassa hyllyssä! Ja nämä ovat ongelmia, joihin ei auta järjellä ajattelu, koska järjellähän sen tajuaa, että onhan siitä ihkulangasta iloa myös neuloessa sekä neulottuna lopputuotteena. Mutta ei sitä silti saa enää takaisin sinne hyllyyn!