Neulova Mummo

Mielikuva jalkalampun alla nojatuolissa neulovasta silmälasipäisestä ja harmaahapsisesta mummosta sopii erittäin hyvin 83-vuotiaaseen Bertha Kiiskeen eli Mummoon, joka on neulonut koko ikänsä. Hän oppi neulomisen jalon taidon omalta isoäidiltään ollessaan alle kouluikäinen ja siitä asti puikot ovat pysyneet tiiviisti kourissa. Virkkaamaankin hän oppi jo 4-vuotiaana. Ensimmäinen neuletyö oli kintaat. Neulominen kulkee suvussa, sillä sekä Mummon isänäiti että äidinäiti ovat olleet ahkeria neulojia. Heidän kanssaan Mummo kävi jo lapsena kotikylän lähetysseurojen ompeluseuroissa neulomassa. Muutenkin kotikylällä lähestulkoon kaikki neuloivat. ”Oli niitä muutamia sellaisiakin, jotka eivät neuloneet, mutta niitä pidettiin todella outoina!” Bertha tokaisee.

Karjalan Kaukolan pitäjästä, Liinamaan kylästä kotoisin oleva Mummo neuloi 13-vuotiaana siirtoväen huollolle monosukkia, jotka toimitettiin rintamalle. Koska Mummo oli liian nuori, hänen äitinsä kävi hakemassa huollosta langat ja toimitti valmiit neuletyöt Mummon puolesta.

Neulomisen lisäksi Mummo on nuoruudessaan kehrännyt villaa ja pellavaa. Aikanaan joka talossa kasvoi pellavaa, joka ensin liotettiin järvessä pehmeäksi ja myöhemmin loukutetttiin talkoovoimin riihessä. Myös miehet olivat mukana loukuttamassa, mutta Mummo ei muistanut varmaksi, loukuttivatko he vai olivatko vain muuten mukana. ”Pellavavyyhdin piti mennä sormuksen läpi, jotta se oli tarpeeksi hyvä”, Mummo muistelee. Hän hymähtää muistaessaan hauskan kehräystarinan lapsuudestaan: Mummo oli kehrännyt äidiltään salaa, kun tämä oli ollut navetassa käymässä. Lanka lähti rukin torvesta ja Mummo laittoi tulitikun lähelle rukkia nähdäkseen laittaa langan takaisin. ”Sitten se koko pellavakuontalo leimahtikin tuleen!” Mummo naurahtaa.

1940-luvulla Mummo alkoi neuloa työkseen Sihvolalle saadakseen rahaa. Hänen tätinsä oli huomannut lehdessä ilmoituksen, jossa haettiin neulojia, ja näytti tämän Mummolle. Mummo neuloi mallin, jonka vei Sihvolalle näytille ja sai siten töitä. Langat ja malli tulivat postissa. Kirjallisen ohjeen sijaan mallina tuli ainoastaan valmis lapanen. Mallin perusteella neulotut valmiit lapaset ja töistä jääneet langanpätkät lähetettiin postitse takaisin Sihvolalle, jossa punnittiin sekä lapaset että ylijäämälangat. Oli tarkkaa, että kaikki lanka tuli varmasti käytettyä. Suurin osa Mummonkin neulomista lapasista lähetettiin myytäväksi ulkomaille. Mummo kertoo, että Sihvola on lopettanut, koska heiltä loppuivat neulojat. Mummo olikin tehokas neuloja: parhaimmillaan hän neuloi viisi lapasparia päivässä muiden töidensä lisäksi. Tämä vanha malli on nyt julkaistu ohjeena myös Ullan tässä numerossa: Mummon lapaset. Kokeilepa huviksesi, pärjäätkö Mummon saldolle.

Kun neulomista ei tarvinnut enää tehdä rahan vuoksi, tuli siitä hauskaa ajanvietettä. Mummo on neulonut muun muassa sukkia, lapasia, pipoja, paitoja, villahousuja ja muita hyötyneuleita. Kaikki neulemallinsa hän on koonnut lehdistä. Mummon neuleita on myyty erilaisissa koulujen ja partiolaisten myyjäisissä sekä lahjoitettu hyväntekeväisyyteen. Nykyisin Mummo ei enää jaksa neuloa suuria töitä, mutta lapasia ja villasukkia valmistuu edelleen kovaa tahtia. Viimeksi hän lahjoitti kotonaan käyneelle television korjaajalle kynsikkäät, joka ihastui niihin ikihyviksi. Myös tällä haastattelukäynnillä haastattelija sai lapasparin ja haastattelijan mies kynsikkäät.

Kysyttäessä, miten käsityöt ovat vaikuttaneet läpi elämän, Mummo vastaa: ”Jotain tekemistä täytyy koko ajan olla. Jos ei ole käsitöitä, pitää olla ristikko!” Myös Pappa oli haastattelutilanteessa läsnä, joten hänenkin kokemustaan vaimonsa neuleharrastuksesta piti kysyä: ”Onhan se hiljasta, kun se istuu tuolla neulomassa.”