Arska Akryylilammas ja sukkalankainsinööri

Terve taas muruset. Arska on hiukan myöhässä, mutta onneks te jaksoitte odottaa. Tulin nääs just duunimatkalta ja oli muuten rankka reissu. No eiiiii, ei ees SILLEE rankka (ikävä kyllä) mutku - no, mä kerron hei alusta asti.

Olen pitkään ihmetellyt, miten niitä itseraidoittuvia sukkalankoja tehdään, ja ennen kaikkea, millaiset aivot päättävät väriyhdistelmistä. Otin sitten yhteyttä saksalaiseen sukkalankatehtaaseen ja sovin tapaamisen sukkalankainsinöörin kanssa. Sovittuna päivänä huristelin pässimobiilillani tehtaalle, enkä edes kovin paljon myöhässä.

Vastassa olikin sit sellanen uuhi, et Arskalta meinas mennä sorkat sekasin. Oottekste koskaan nähny sukkalankainsinöörii? Ette vai? No, jos joskus tulee tilaisuus, muistakaa sujauttaa kylmäkalle housuihin valmiiks--- Aijaa. OK. Köh joo.

Siis: minut otti vastaan varsin viehkeä insinööritär. Kuvitelkaa lammas, joka on trimmattu kuin villakoira näyttelyyn: siis leijonaleikkaus ja silleen. Kuvitelkaa lisäksi, että turkki on värjätty erilaisilla malvan, kanervan ja luumun sävyillä raidalliseksi. Lisätkää mielikuvaan hiukan kuusenvihreitä pilkkuja. Sorkat oli lakattu aistikkaasti ja korvissa heilui miniatyyrilankakerät.

Kaikesta huolimatta - Arska on maailmanpässi. Kopistelin vaivihkaa pahimmat pölyt turkista ja istahdin insinöörittären kera nauttimaan rooibos-jääteetä.

- Ensin haluaisin kuulla, miten on mahdollista luoda lankaan värjäys, joka raidoittuu neulottaessa niin, että välillä on pilkullisia raitoja ja välillä normaaleja jne.

- En voi paljastaa kaikkia tuotannon salaisuuksia, mutta pääpiirteissään homma menee näin: vedämme 450 metrin pituiselle tuotantolinjalle langat, ja robotti kulkee tuon 450 metrin matkan ruikkien kutakin väriä vuorotellen. Yhtäaikaa värjäytyy noin 1000 lankaa, ja kukin lanka kääritään sitten omaksi keräkseen.

- Mutta miten te osaatte kertoa robotille, montako senttiä pitää ruikkia kutakin väriä?

- Useimmiten, kun suunnittelen uutta upeaa sukkamallia, otan ensin värjäämättömän valkoisen sukan. Maalaan sen haluamani laiseksi villaväreillä. Kun värit ovat kuivuneet, sukka puretaan langaksi. Lanka syötetään erityiseen lankaskanneriin, joka mittaa speksit. Esimerkiksi 10 metriä persikkaa, sitten 6 metriä pilkkuosuutta, jossa toistuu "10 cm valkoista, 10 cm mustaa", sitten 10 metriä turkoosia... Tähän tapaan se menee.

No, mulla oli tietty vaikeuksia käsittää noin monimutkasta tekniikkaa, etenkin kun ne pikkuruiset lankakeräkorvikset heilahteli samalla, kun tää uuhi räpytteli uskomattomia ripsiään. Ripset oli muuten värjätty vihreiks.

- Onko se tosiaan noin yksinkertaista?

- No ei tietenkään (ja insinööritär nauroi "bähähäää"), - mutta tarkemmin en voi kertoa, liikesalaisuuksia näetsen.

- Tuleeko joskus jotain erityisiä ongelmia? Mistä johtuu esimerkiksi ikävä lätäköityminen?

- Bäh! Totta kai. Aina on ongelmia, ja ihan valtavia ongelmia! Ja kaikki on ihmisten syytä. Langassa ei ole vikaa. Katsokaas, herra Akryylilammas, kun ihmisten jalkoja ei ole standardoitu. Minä teen raidoituksen aina samalla tavalla, joustavaan sukkaan kokoa 38,5. Jos sitten neulotaan erikokoinen sukka, raidoitus menee epäsynkkaan ja värilätäköt vihlovat silmiä. Kauheaa. Sama tapahtuu käänteisestikin. Katsokaas. Kerran loin ihastuttavan sarjan sukkia, joissa pyörivät Saturnuksen renkaat ja galaksit... Ihania yötaivaan sävyjä. Oi, miten kauniita sukkia siitä olisi voinut tehdä! Nimittäin kokoa 38,5 ja standarditiheydellä. Vaan mitä tekivät ihmiset? Neuloivat ties mitä 37- ja 42 -numeroisia sukkia. Tietenkään lanka ei enää kyennyt muodostamaan niitä renkaita.

Mua alko hiljalleen huipata kun insinööritär tuhisi niin söpösti. Mikään ei kuulkaa oo upeempaa ku oikeen vihanen uuhi. Teki mieli mennä polvilleen ja nuolla sen sorkk--- Ai, köh, joo. Sori.

- Entä mistä saatte taiteellisen inspiraationne? Olen aina ihmetellyt, millaiset aivot kehittelevät niitä väriyhdistelmiä. Esimerkiksi persikkaa, pinkkiä, appelsiinia ja yllättäen tuleekin iso lätäkkö turkoosia.

Insinööritär nauroi. - Aina, kun lanseeraamme uuden sarjan, teemme mielipidemittauksia. Järjestämme esimerkiksi kilpailun, "äänestä suosikkilankasi" tai jotain. Sitten tutkimme mikä näitä suosikkilankoja yhdistää ja valitsemme niistä päävärit uuteen sarjaan. Ostamme mainostoimistolta trenditietopaketin ja saadaan tietää vaikka, että "safarihenkisyys on muotia ensi kaudella". Sitten sovitamme nämä yhteen: suosikkivärejä olivat kylmät vihreät, siniset ja harmaat. Safaria taas määrittää lämmin ruskea, keltainen, oliivi. Annetaan uudelle sarjalle nimeksi "sininen safari". Sitten vain maalaamaan mallisukkia, näillä väreillä! Lisäksi pitää ottaa huomioon, että raitalangan ostaja haluaa AINA yllättyä, joten yritetään laittaa kerän keskelle joku kontrastivärinen raita. Esimerkiksi tässä sinisessä safarissa se voisi olla pinkkiä tai se pinkki voidaan laittaa pilkuiksi sinne tänne.

Jepjep, muruset. Muistakaa siis neuloa aina standarditiheydellä numeron 38,5 sukkia, niin raidat pysyy kuosissaan. Lähtiskö joku juomaan vihreetä teetä?