Teksti:
Jussi Katajala

Lisää Jussista

Artikkelit

Laura Lehtinen:
Jää jämälankojen lumoihin

Ohjeet

Iso Gnu:
Nepal-myssy

KirsiJ:
Omat ja vieraidenkin pyyhkeet

Laura Lehtinen:
Jämiskassi Rollo
Raisa-raitakassi
Villatermos

Laura Uusitalo:
Kaaospeitto

Leena Katto:
Viivin valssimekko

Marja:
Sydänpatalappu

Marjut Katajala:
Hirsimökkitilkku

Naumanni:
Vauvan jämähame

Outi Välimaa-Mustalahti:
Etnohame
Mustikkamaito-laukku
Sulajää-tunika

Sirpa:
Hyvän tuulen laukut

 

 

Aineiston © sen tuottajalla

Kaupallinen käyttö ehdottomasti kielletty

 

Jämätarina

Kaukana Perun rannikolla oli mökki, jossa asui köyhä pariskunta. Miehen nimi oli Jose ja naisen nimi oli Maria. Mökki oli rakennettu jämälaudoista, jotka Jose oli kerännyt rannalta. Lähellä oli laamafarmi, josta Jose oli turhaan hakenut töitä. Jose oli kirvesmies, mutta laamafarmille oli juuri ehditty rakentaa uusi laamatalli eikä kirvesmiehestä ollut laamapaimeneksikaan. Laamafarmari oli kuitenkin antanut Joselle jämäpeltiä, joka oli jäänyt yli uuden laamatallin rakennustöistä. Jose teki jämäpellistä katon pariskunnan mökkiin.

Syksyllä, kun laamat kerittiin, laamafarmari antoi Joselle ylijäänyttä karvaa, jonka Jose vei Marialle. Maria kehräsi jämäkarvasta lankaa, josta neuloi vilttejä. Kukaan ei kuitenkaan halunnut ostaa jämäkarvasta tehtyjä vilttejä. Jose lohdutti Mariaa, että ainakaan heille ei tulisi kylmä talvella. Syksyn myötä saapui syysmyrsky, joka oli sinä vuonna erityisen ankara. Kova tuuli ujelsi Josen ja Marian mökin nurkissa ja kylmä sade piiskasi sen kattoa. Mökki ei kuitenkaan antanut periksi, vaikka olikin tehty jämälaudoista ja jämäpellistä.

Laamafarmin laamatalli sen sijaan ei kestänyt. Se hajosi myrskyssä ja tallin palaset lensivät tuulen mukana kohti Andeja. Myrskyn jälkeen laamat seisoskelivat karvattomina laitumella ja palelivat. Marian kävi laamoja sääli ja hän vei jämälangoista tekemänsä viltit laamojen lämmikkeeksi. Laamafarmari ihasteli Josen rakentamaa mökkiä, joka kesti myrskyn, vaikka olikin tehty kaiken maailman jämämateriaalista. Hän palkkasikin Josen rakentamaan uuden laamatallin. Uusi laamatalli kesti syys- ja talvimyrskyt.

Seuraavana kesänä muutkin laamafarmarit halusivat Josen rakentavan heille uudet kestävät laamatallit eikä Josella ollut työstä puutetta. Syksyllä laamafarmarit toivat Marialle suuren kasan jämäkarvaa, josta Maria teki paljon vilttejä. Viltit hän möi hyvällä hinnalla laamafarmareille, sillä talvesta tuli kylmä ja karvattomat laamat kaipasivat lisälämmikettä. Rakennustöistä ja jämäkarvavilteistä saatiin niin paljon rahaa, että Jose ja Maria perustivat seuraavana kesänä oman pienen laamafarmin.