Olen Marjut Katajala, se aikanaan suomalaisen verkkoneulelehden perustamiseen yllytetty pahaa-aavistamaton raukka ja sen myötä Neuleyhdistys Ullan perustajajäsen ja puheenjohtaja vuosina 2004-08. Vuonna 2009 toimin varapuheenjohtajana. Hallitusvelvollisuuksien lisäksi koostan Ullaa sekä oikoluen ohjeita ja säädän vähän joka puolella sen mukaan, miten humanistinörtin taidoillani suinkin kykenen. Myös muutama viimeisin ulkoasu on ollut allekirjoittaneen käsialaa.

Ullan perustamiseen kesällä 2004 inspiroi se, että suomenkielistä neuleaiheista aineistoa oli netissä hyvin vähän ja tuntui siltä, että omien sivujen lisäksi "tarttis tehä jotain" asian hyväksi. Onneksi en ollut ainoa, jolla oli tällainen tunne, vaan ajatus sai kannattajia ja ennen kaikkea tekijöitä. Yksin tuskin olisin saanut paljoakaan aikaan. Aluksi Ulla oli vain parin ihmisen hartioilla, mutta onneksi vuosien varrella mukaan on tullut yhä enemmän aktiivisia tekijöitä ja avustajia.

Olen 35-vuotias ja asun Espoossa aviomiehen ja neljän kollikissan kanssa. Olen opiskellut yliopistossa viestintää, nykysuomea ja englantia ja ammatiltani olen tekninen kirjoittaja. Opiskeluaikoinani erityisesti verkkoviestintä alkoi kiinnostaa ja laajensin kiinnostustani harrastuksen suuntaan: tein ensin suomenkieliset neulonta-aiheiset nettisivut (ilmeisestikin kaikenkaikkiaan kolmannet suomenkieliset neulesivut!) ja aloitin niillä myös Marjutin neuleet -blogin maaliskuussa 2003.

Olen neulonut aktiivisesti lukion lukulomalta saakka eli vuodesta 1992. Opin perustaidot koulussa, mutta en innostunut sen kummemmin, koska valmista tuntui tulevan niin hitaasti ja hankalasti. Itse asiassa äiti neuloi seiskaluokan villapaidan loppuun, koska jouluun mennessä sain tuhrattua ehkä vain 15 cm takakappaletta valmiiksi paksusta mohairlangasta paksuilla puikoilla. Lukulomalla yritin välttää lukemista viimeiseen saakka ja kaivoin äidin varastoista langanloppuja ja puikot. Ensimmäinen neuleeni silloin oli kirjoneulepaita, jota suunnittelin samalla, kuin neuloin - kukaan ei kertonut, että kirjoneule on vaikeaa! Sen jälkeen olen kokeillut kaikkea muutakin eikä vaikeita tekniikoita mielestäni ole, harjoitusta vaativia kylläkin.

Lähinnä sydäntäni ovat palmikko- ja pitsineuleet, kirjoneuleet ovat jääneet hieman paitsioon. Tällä hetkellä sorrun kuitenkin neulomaan tasapaksuja ja tylsiä perusneuleita, mutta haaveilen jonkun ihanan palmikko- tai pitsineuleen suunnittelusta.