Sukkasillaan

Sukkasillaan-kirjan kirjoittaja Kyllikki Mitronen kertoo:

Olen aina tehnyt paljon kaikenlaisia käsitöitä, erityisesti neulonut. Koko ajan minulla on useita töitä kesken; edelliset eivät vielä ehdi valmistua, kun saan uusia ideoita. Sukkia olen neulonut käyttöä varten, ja pyrkinyt selvittämään millainen on paras sukka käytössä: jalkaan hyvin istuva, kestävä ja kaunis.

Olen myös tutkinut museoissa olevia entisten taitajien neulomia sukkia ja neuleita ja neulonut niihin perustuvia nykyaikaan soveltuvia malleja. Se on kärsivällisyyttä vaativaa hommaa - sukat ovat usein erittäin ohuesta langasta, jolloin yhdessä sukassa saattaa olla yli 100 silmukkaa. Harvoin sukka tulee valmiiksi kerralla vaan vaatii hyvin monia kokeiluja, purkamista ja taas alusta aloittamista.

Miten ajatus kirjasta syntyi?

Moneen kymmeneen vuoteen ei ole ollut saatavilla kunnon sukkaohjetta. Minulta kyseltiin neuvoja, varsinkin kantapään neulominen koettiin vaikeaksi.

Keväällä 2004 soitin Tammeen kustannustoimittaja Ulla Huhtalalle. Ullan vastaus oli: "Olen ajatellut sinua, etkö tekisi sukkakirjaa?" Sitä oli Tammessa jo ehditty toivoa. Kului noin 1½ vuotta, kun kirja ilmestyi. Kirjan nimi "Sukkasillaan" oli myös Ullan ajatus.

Osa kirjan mallisukista oli silloin jo valmiina. Loput valmistuivat seuraavan vuoden aikana, viimeisimmäksi sipulipussisukat ja virkkauksin koristellut sukat. Neuloin myös jokaista malliryhmää varten useita erilaisia variaatioita, kirjassa on niistä vain osa.

Kirjan tarkoituksena oli antaa sukan perusohje, jonka avulla jokainen voi neuloa sukat, ja auttaa tekijää oppimaan yksi, mahdollisimman hyvä tapa kantapään neulomiseen. Kirjan tavalla neulottu kantapää on kestävä ja noudattaa jalan muotoa, jolloin sukka istuu hyvin jalassa. Se ei vedä eikä tuuppaa, ei keri jalan alle eikä kärkeen.

Taitava tekijä voi sukissaan hyödyntää myös muita kantapään neulomistapoja. Erilaisten kantapääohjeiden, samoin kuin erilaisten luomis- ja kaventamistapojen käyttäminen vaatii sukanneulojalta kuitenkin jo enemmän taitoa, kokemusta, intoa ja aikaa.

Miksi sukkia?

Neulon sukkia mielelläni, koska neule on helppo ottaa mukaan. Sukankudin onkin aina mukanani. Tosin se herätti vähän kummastustakin, kun neuloin villasukkaa myös heinäkuun helteessä. Aikojen kuluessa lankoja on siunaantunut paljon, kun pientäkään kerää en raaski heittää pois. Näitä pieniä nyssyköitä voin helposti käyttää raitasukkiin. Keskellä talvea ja keinovalossa en kuitenkaan yleensä neulo raitasukkia vaan vain yksivärisiä, sillä värisävyjä ei näe tarpeeksi tarkkaan.

Edelleen ihastun valtavasti, kun näen uutta, ihanaa lankaa. Viimeisin löytöni on villalanka, jossa on mukana koirankarvoja. Siitä saa lämpimät kotitöppöset. Suunnattoman ihanaa on myös villalanka, jossa on mukana silkkiä, se sopii täydellisesti pitkiin juhlasukkiin. Ja sitten on upean väristä villalankaa, jossa on pellavaa… onneksi mahdollisuuksia ja lankavaihtoehtoja nykyään löytyy. Neulonta kiinnostaa yhä useampia, jolloin myös lankoja kysytään enemmän. Tästä kehityksestä olen pelkästään iloinen.